Ford Mustang -historiaa

Ford Mustang vuodesta 1964. Sivulla on eri sukupolvien mallisarjojen lyhyt esittely, ja linkeistä löytyy lisää historiaa ja Mustang-tietoa. 

Mustangin historiaa -sivulle on tiivistetty Mustangien historiaa sukupolvittain kronologisessa järjestyksessä.

1964-1966, Ford Mustang – klassikon syntymä

Ford räjäytti jättipotin 16. huhtikuuta 1964 Amerikassa. Silloin esiteltiin ensimmäistä kertaa Ford Mustang 29 miljoonalle katselijalle, TV-mainoksessa! Seuraavana aamuna, 2600 lehteä julkaisi mainoksia ja juttuja autosta ja itse auto esiteltiin New Yorkissa messuilla. Auto oli nerokas yhdistelmä asioita, jotka tekivät siitä yhden automaailman kiistattomista klassikoista. Autot suorastaan vietiin käsistä ja samalla tehtiin myyntiennätyksiä, jotka ovat kestäneet tähän päivään saakka! Miljoona autoa oli myyty jo keväällä 1966 – vajaassa kahdessa vuodessa.

Mustang oli edullinen ja urheilullinen auto, joka perustui perheauton, Ford Falconin, jo olemassa olevaan tekniikkaan. Luotettuun tekniikkaan yhdistettiin vain unohtumaton ja vielä tänä päivänäkin silmää hivelevä muotoilu, tehokas V8-moottori ja kattava varustelista, josta voi yksilöidä juuri itselleen sopivan auton. Varustelu saattoi jopa tuplata, huokean 6-koneisen perusmallin hinnan.

Ensimmäinen vuosimalli nimettiin -64 1/2:ksi, koska se saatiin markkinoille kesken mallivuoden, oikeastaan se oli -65 malliston varhaistuotantoa. Korimalleista oli tarjolla: kovakattoinen coupe Hardtop (HT) ja avomalli Convertible. Moottorit olivat 170 cid. suora 6-sylinterinen (101 hv), 260 cid. V8 (164 hv) ja 289-4V V8 (210 hv) ja vaihteistoina oli 3- tai 4-portainen manuaali tai Cruise’O’Matic automaatti. Kesäkuussa 1964 tuli mukaan myös 289-4V Hi-Performance (HP, Hi-Po) (271 hv).

Vuoden -65 mallisto esiteltiin paikalliseen tapaan jo syyskuussa -64 ja muutos- ja parannuslista oli pitkä, vaikkei se oikeastaan ulospäin näkynyt lainkaan. Moottoreista kuutoskone kasvoi hieman, 200 cid:iin (120 hv), 260 jätettiin pois ja 289-4V tehoksi tuli 225 hv.

Näkyvin muutos oli tietenkin kolmas korimalli, urheilullisimman näköinen 2+2, joka opittiin heti tuntemaan Fastback’inä. Monen mielestä, kaikkien aikojen kaunein Mustang, oli syntynyt! Lehdet testailivat myös kiihtyvyyksiä: 210 hv:n koneella 0-60 mph. ajettiin 9 sek. ja Hi-Po ennätys oli 7,6 sek.

Mustangin 1-vuotispäivänä, kuuluisa, GT-varustepaketti, näki päivänvalon: pyöreä mittaristo, levyjarrut edessä, jäykempi alusta, nopeampi ohjaus, sumuvalot etumaskissa ja näyttävät trumpetit, takahiekkapellin läpi tuleviin pakoputken päihin jne. GT:tä, ei kuitenkaan koodattu omaksi mallikseen, joten haluttuja GT-malleja, on rakennettu paljon entisöintien yhteydessä, lisäämällä vastaava varustelista jälkikäteen. GT-paketin, sai vain 225 hv ja 271 hv koneiden kanssa.

1965 aloitettiin, Carroll Shelbyn pajalla, kasata Mustangin 2+2:n koriin legendaarisia: valkoisia, siniraidallisia, Shelby GT350-autoja (ns. Shelby-Mustangeja). Niissä oli tehtaalta 289-4V Hi-Po, jonka 271 hv:sta viritettiin yli 300 hv! Näillä putsattiin kilparatojen palkintopöytiä, oikein urakalla, pari vuotta.

1966 Mustangiin tehtiin ensimmäiset, ulkoisesti näkyvät, pikkumuutokset, vaikka kori säilyikin aivan ennallaan. Helpoimmin -66:n tunnistaa etumaskista, jossa hunajakenno korvattiin vaakarivoituksella ja samalla kromiviikset katosivat. GT:n pyöreä mittaristo, tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin ja kyljen kromikoriste muuttui kolmihaaraiseksi. Pienet muutokset ja auton kasvanut maine, tekivät -66 mallista, Mustangin historian myydyimmän mallin. Kaikkiaan noin 608 000 autoa lähti tehtailta ylpeille omistajilleen.

1967-1968, lisää pituutta, leveyttä, kuutiotuumia ja tehoa

Runsaassa parissa vuodessa Mustang oli luonut kokonaisen autoluokan, ns. Pony-car’it. Haasteeseen tietenkin vastattiin muissa leireissä ja mm. Chevrolet Camaro esiteltiin. Tässä kilpailutilanteessa Ford maustoi Mustangia muotoilemalla autoa uudelleen. Keulaa ja perää venytettiin, sekä leveyttä lisättiin muutamilla senteillä, samoin sisustus uusittiin tukevamman näköiseksi kauttaaltaan. Silti ilme säilyi niin alkuperäisen oloisena, että monet harrastajat luokittavat nimenomaan 64–68 mallit alkuperäisiksi klassikoiksi.

Vuonna –67, esiteltiin Mustangissa Fordin 390 cid:n isolohko, josta irtosi muhkeat 320 hv. Samalla Fastback’in perä muotoiltiin täysin viistoksi ja aiempi porras katosi. Juuri tällaisella autolla tehtiin elokuvahistoriaa, Steve McQueenin tähdittämässä elokuvassa, Bullitt – 1968. Vuonna -68, moottorivalikoimaa laajennettiin ja tarjolla oli kaikkiaan 9 konetta. Pienimpänä oli 250 cid:n (155 hv) kuutonen ja perus-V8:ksi, tuli puolivälissä vuotta 302 cid (4V, 230 hv), joka on sittemmin päätynyt, entisöinneissä, myös useiden ’64-’67 mallien konehuoneisiin.

Isolohkoista, kokeiltiin myös 427 ja 428 cid:in koneita, pienissä erissä Mustangeja, pääosin niitä sijoitettiin kuitenkin Shelbyihin. Myös aivan uusi, viritetympi, 428 Cobra Jet (CJ) versio esiteltiin tammikuussa.

67:n ja 68:n erottaa toisistaan helpoimmin kyljestä, sillä -68:n etulokasuojiin tulivat sivuvalot. – 67:ssa on lisäksi: korin värinen, kookas, kaksiosainen kylkikoriste, takapyörän edessä. – 68:ssa, joissa koriste on, se on hyvin pieni ja kromattu. – 68 tuli saataville myös Shelby Convertible, muutenkin Shelbyjen ylellisyyttä ja näyttävyyttä, alettiin lisätä. GT350 302-4V kesyyntyi 250 hv:n katuautoksi. GT500 potki sitäkin rajummilla isolohkoilla: 428-4V Police Interceptor, GT500 KR (King of the Road) 428 CJ.llä ja jopa 427 cid. kisakoneita, vaihdettiin n. 50 kpl tehtaan 428:ien tilalle. Näissä autoissa, tehoja ilmoiteltiin vähän miten sattuu, ilmeisesti erilaisten luokitusten ja vakuutusten takia. Ilmoitetut tehot, olivat 355–390 hv, mutta todelliset arvot, olivat tiettävästi reilustikin suurempia ja 0-60 mph. kiihtyvyysarvot alkoivat olla 6,5 sekunnin tuntumassa. 1968 oli Shelby-tuotannon huippuvuosi 4450 autolla, autot kasattiin jo Fordin tiloissa ja Carroll Shelbykin, sai kilpa-autoista tarpeekseen ja otti lopputilin Fordilta.

1969-1970, lisää kokoa, muhkeasti muskelia

Mustang -69 oli selvästi erinäköinen kuin viisi vuotta aiemmin esitelty malli. Pidempään ja piikkimäiseen keulaan upotettiin nelivalot, kyljen tavaramerkkinä kulkenut upotus katosi ja sitä korvaamaan, tuli koriste-scooppi, takapyörän eteen. Peräkin oli venynyt ja täysin uudistettu, auto oli noin 20 cm alkuperäistä pitempi ja melkein 10 cm leveämpi. Myös kojelauta sekä sisustus, olivat uusia ja massiivisia, etupenkeissä olivat ensimmäistä kertaa niskatuet.

Vuoden -70 mallit tunnistetaan keulasta, koska tuplavalot katosivat ja ulommaisten valojen tilalle tulivat ilmaritilät. Korimallit olivat edelleen: Convertible ja HT (josta myös luxus-versio, Grande), mutta Fastback, sai uusien muskelimuotojen myötä nimen, SportsRoof. Eivätkä muskelit, tietenkään, jääneet pelkkiin muotoihin, vaan pellin alta löytyi toinen toistaan tehokkaampia pannuja. Mustang olikin urheilullisimmillaan juuri 60/70-lukujen taitteessa, jolloin aiempien perusmoottoreiden lisäksi tuli vaihtoehdoiksi: 351 cid (250–290 hv) pikkulohkot (perus-Windsor ja teho-Cleveland), 302 Boss, 429 Boss, 351 Mach I ja 428 Cobra Jet.

Tiukimmat koneet olivat nyt Boss-malleissa ja myös niiden ajettavuus oli pisimmälle viritetty. 302:lle ilmoitettiin tehoksi 290 hv, mutta arviot todellisesta tehosta pyörivät 400 hevosen tuntumassa! 429 oli NASCAR-kisakone, joka survottiin väkisin keulalle käsin, koska piti saada luokitusta varten 500 kpl:n sarja autoja normaalimyyntiin. Tehoksi ilmoitettiin vaatimattomasti 360–375 hv, todellista tehoa uskallettiin tuskin arvailla. Mustang oli Fordin ainoa katuauto, johon tämä kone asennettiin.

Kun tehokkaimpia moottoreita alettiin tarjota sarjatuotanto Mustangeihin, tuli eteen Shelbyjen tuotannon lopetus. Viimeiset Shelbyt, tehtiin vuonna 1969 (n. 3150 autoa), joista myymättä jääneet n. 790 kpl myytiin -70 malleina, pienillä, ulkoisilla muutoksilla. Carroll Shelbyhän, oli jo luopunut autojen suunnittelusta ja lopettanut yhteistyön Fordin kanssa, joten -69 ja -70 luvun Shelbyt, eivät olleet enää hänen käsialaansa.

1971-1973, iso kori ja kehittynyt tekniikka – viimeiset klassikot

Vuoden -71-mallit, esittelivät Mustangin suurimmillaan, pituus kasvoi edellisestä vuodesta noin 20 cm. Muskelibuumi, mahtavine hevosvoimineen, oli jo menossa ohi vakuutusyhtiöiden ja valtiovallan painostamana ja nyt haluttiinkin tarjota, hyvää tekniikkaa ja ajettavuutta. Auto ei enää muistuttanut alkuperäistä miltään osin ja peltiä ei todellakaan, ajan hengen mukaisesti, säästelty. Nämä mallit jakoivat jo hieman mielipiteitäkin, koska kaikki alkuperäisen Mustangin sirouden ystävät, eivät enää ihastuneet auton massiivisuuteen.

1971 tehoa vielä oli: urheilullisimmat mallit olivat Mach I 429 Super Cobra Jet (429-kone saatiin jo mahtumaan pellin alle ilman erikoistoimia), sekä uskomaton, 1806 kpl valmistettu Boss 351, joka päihitti lehtien mittauksissa 429:n. Autoissa käytettävä välitys, rajoitti huiput 120 mailiin tunnissa ja suoritusarvoiksi mitattiin: 0-60 mph 5,8 sek ja 1/4 maili 13,8 sek. Isossa korissa saatiin ajettavuus pistettyä siihen jamaan, että hevosvoimat välittyivät myös asvalttiin.

1972 valtio pani, jopa USA:ssa, kapuloita rattaisiin, ja niinpä isolohkoa, ei ole enää nähty Mustangissa, sen koommin. Myös huima, Boss 351, oli mahdotonta saada sopimaan sellaisenaan määräyksiin, joten sitä kesytettiin. Seuraajaksi tuli, 351 High Output (HO), jota oli löysätty uusien määräysten täyttämiseksi. Samalla hevosvoimia alettiin ilmoittaa uusina nettohevosvoimina, joten lukemat putosivat huikeasti, vaikka peruskoneet säilyivät lähes ennallaan. Esim. 302-2V ilmoitettiin 210 hv:n sijasta 141 hv:na.

Korimallit olivat isokoppaisissakin Convertible, HT ja SportsRoof. Tarjolla oli myös hyvin varusteltu vinyylikattoinen HT Grande, joka mallinimenä esiteltiin jo 1969. Puskureita muotoiltiin, törmäysmääräysten takia, vielä uusiksi 1973, mutta paljoa se ei ulkonäköön kuitenkaan vaikuttanut. Nämä autot tarjosivat ajomukavuutta, jopa aina 80–90 lukujen tarpeisiin. Isokoppaisen mallin myötä, hiipui myös myynti pohjalukemiin (esim. ’72:ta myytiin vain 125 000 kpl).

Tähän loppui, myös klassikko-Mustangien tarina vuosilta 1964–1973! Myös avo-Mustangien valmistus lopetettiin, kunnes se taas, ostajien painostuksesta, aloitettiin 10 vuotta myöhemmin. Kun Shelby American -tuotanto loppui mallivuoteen 1970, tuli belgialaiselle ralliajajalle ja Shelbyjen Euroopan edustajalle, Claude Duboisille eteen ongelma, sillä hän ei ollut Fordin edustaja. Carroll Shelbyn kanssa olleiden neuvottelujen jälkeen, Shelby-tuotantoa päätettiin jatkaa, Shelby Europa -mallina.
Juhlavan, tammikuussa 1971, olleen esittelyn jälkeen, markkinointi ja talouspuoli kuitenkin ontuivat, ja tuotanto loppui hyvin nopeasti. Shelby Europaa valmistettiin, virallisten tietojen mukaan, vain 14 kpl, joista 2 kpl oli avoja ja loput SportsRoof -malleja. Autoja oli saatavissa: GT-350-versiona 351-4V Clevelandilla (standardista, 285 Hp:sta, piristettynä 320 hp:een), ja GT-500-versiota, joko 356 hp 351 HO-moottorilla tai 400 hp 429 cid moottorilla. Kuitenkin, tiettävästi, vain 2 kpl GT-500:a tehtiin, toisessa 351 HO ja toisessa 429. Näistä, Shelby Europa-malleista: on molemmat avo-mallit Suomessa, 3 Sportsroofia Ruotsissa, 3 Hollannissa ja 1 Uudessa Seelannissa, muista viidestä ei ole tietoja.

1974-1978, Mustang II – urheiluautosta perheautoksi

Voi vain kuvitella kohahduksen, kun -74 mallit paljastettiin, esiripun takaa. Ford oli palaamassa, alkuperäisen, pienikokoisen Mustangin henkeen. Energiakriisi painoi sopivasti päälle ja autot tuotiin tarjolle pienillä moottoreilla: 4-sylinterinen 2.3 L istutettiin nokalle vakiona, V6 optiona ja perinteistä V8-moottoria ei ollut aluksi tarjolla lainkaan. Pieni 2.3 oli itse asiassa ensimmäinen jenkeissä tehty litroissa mitoitettu moottori. Metrijärjestelmä alkoi vallata alaa myös uudella mantereella. Korin ja sisustan muotoilu oli yllättävää, ja se poikkesi tyystin totutusta. Korimallit olivat: 3-ovinen Fastback ja 2-ovinen Hard Top. Valittavina olivat lisäksi: hyvin varusteltu Ghia ja urheilullisempi Mach I, jossa oli V6 vakiona.

Kauppa kävi kyllä hyvin, markkinoinnin hehkuttaessa energiakriisiä ja pienten moottorien taloudellisuutta. Vuonna 1974, myytiin 386 000 autoa, mikä oli kolminkertainen määrä, vuosien 1972–73 aallonpohjalukuihin verrattuna! Tosin uusi Mustangi-huuma ei kantanut vuotta kauempaa, sillä vuosina 1975–78 myynti putosi jo puoleen.

Kansa vaati kuitenkin edelleen Mustangilta urheilullisuutta ja niinpä isompia koneita otettiin pikkuhiljaa takaisin ohjelmaan. 1975 tuli taas 302 cid V8 valinnaisvarusteeksi, joskin melko kesynä versiona. Muuten muutokset olivat hyvin pieniä, koko mallin eliniän ajan ja ulkonäkökin muuttui, lähinnä, vain maalausten, teippausten ja spoilereiden ansiosta.

1976 tuli Cobra II, joka pyrki muistuttamaan -65 Shelby ä raitoineen ja 1977 katon sai irtopaloilla (ns. T-top), mutta varsinaista avomallia ei tullut. 1978 yritettiin vielä Trans Am -tyylisellä King Cobra -teippauksella, jossa konepeltiin pantiin käärmekuvio ja raitoja villisti joka puolelle. Lammas, suden vaatteissakaan, ei vakuuttanut, niinpä II-sarja ei elänyt kauaa, kun jo uusi sarja kiirehdittiin markkinoille. Välimallin tarina loppui viidessä vuodessa, eivätkä ne ole oikein saaneet suosiota – harrasteautoinakaan – ainakaan toistaiseksi.

1979-1993, Mustang III-sarja – pitkäikäistä kulmikkuutta

Vuodesta -79 alkoi Mustangin kolmas menestystarina. Uusi Mustang, perustui Fox-pohjalevyyn, joka oli ytimenä mm. Fairmontissa ja Thunderbirdissa. III-Mustang oli isompi, kuin II-sarjalainen, mutta silti selkeästi kevyempi. Muotoilu meni uusiksi, perusilme säilyi peräti vuoteen ’93 asti, kunnes uusi ”moderni” mallisarja esiteltiin. Alustassa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia ja 5-litrainen (302 cid) V8 kuului kalustukseen, heti kättelyssä. Myyntiluvut tuplaantuivat vuodessa ja Fordilla, oli jälleen kultakimpale käsissään. Tehoja lisättiin vuosittain ja erilaisia erikoismalleja esiteltiin, kuten ’79 Indy Pace Car ja vuoden ’84 SVO Mustang 2.3-litraisella turbomoottorillaan.

Fox-alusta, maailmankuulu Fordin alusta, valittiin 70-luvulla uudeksi urheilullisten mallien pohjalevyksi. Jo helmikuussa 1973, Fox oli Fordin suunnittelun alaisena ja seuraavan vuoden joulukuussa se hyväksyttiin virallisesti, Lee lacoccan ja Henry Ford II:n toimesta. Fox alustaa suunniteltaessa Ford käytti ennen näkemättömän paljon tietokoneavusteista suunnittelua (CAD) sekä tuulitunnelitestausta. Kiristyneiden päästörajojen ja öljyn hinnan voimakkaan nousun takia, kulutus oli saatava kuriin, joten painon pudotus oli yksi tärkeimpiä tavoitteita koko projektissa. Vaikka aikaisempiin konstruktioihin verrattuna vuoden -79 Fox Mustang oli pidempi, leveämpi ja korkeampi  kuin Mustang II, se oli siitä huolimatta satakunta kiloa kevyempi auto.

Jack Telnackin suunnittelutiimi, loi III-sarjan korin uudet muodot, ne olivat irtiotto kilpailijoista, Camarosta ja Firebirdistä ja lähempänä eurooppalaista tyyliä. Osa tästä on tosin tuulitunnelitestien ansiota, keulan ja peräosan suhde ei enää ollut niin radikaali kuin aikaisemmin, vaan auto oli enemmän “tasapainossa” muotoilun suhteen.

Vuoden 1979 mallisarjassa oli kaksi korimallia: hatchback ja 2 ovinen sedan normaalilla tavaratilalla. Moottorivaihtoehtoja oli useita: 2.3-litrainen SOHC moottori, oli jo vuoden 1974 Mustang II:n perua, turboahdettu 2.3-litrainen (Cobrassa), saksalaista perää oleva, Caprissa alun alkaen käytetty, 2.8-litrainen V6-kierroskone, keskitason 3.3-litran kutonen sekä 140-hevosvoimainen 5.0-litran V8. Huippumallina oli Mustang Cobra, varustettuna joko 132-hevosvoimaisella, Garretin, TO-3 -ahtimen kyydittämällä, neloskoneella tai V8:lla.

Varustelutasoja oli kolme: vakio, Ghia ja RS (Cobra & Indy Pace Car). Auton sisusta koki myös täydellisen remontin ja se oli paljon aikaisempaa paremmin suunniteltu. Ajo-ominaisuuksia parannettiin uusilla, Michelinin, TRX renkailla. Fox Mustang oli välitön menestystarina ja myyntiluvut nousivat jälleen. 1979 myytiin 369 936 autoa, lähes kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuotena.

1980-mallivuonna tuli muutoksia: Recaron penkit, olivat varustevalikoimassa, mutta moottoripuolella mentiin takapakkia. 2.8-litran V6 pudotettiin pois, 2.3-litraiset olivat samoja kuin ennen, mutta V8-koneesta tuli uusi 4.2-litrainen nuhaversio, 119-hevosvoiman teholla! Syyksi on arvailtu sitä, että entisestä V8:sta oli useita versioita (49 state- & California-mallit) ja nyt haluttiin tuottaa vain yhtä, 50 state legal, moottoria. Seuraavana vuonna oltiin aika samoilla linjoilla, ainoa varsinainen uutinen oli, T-Roof option lisääminen.

1982 alkoi pikkuhiljaa kuulua, mitä tuleman pitää. 4.2L-V8 oli vielä tarjolla, tosin entistäkin heikompana, mutta uusittu 5.0 (157hv) korvasi turbonelosen ja teholukemat olivat jo tämän päivän, japsi-GT luokassa. Samalla alkoi Fordin HO, eli High Output, aikakausi. GT-mallimerkintä tuotiin takaisin, edellisen kerran siitä oli päässyt nauttimaan 1969. Vuosi 1983 oli se, josta voidaan sanoa III-sarjan valtakauden alkaneen. Thunderbird koki samalla kertaa uudistuksen ja Mustangiin tuli läjäpäin muutoksia. American Sunroof Corporationin suunnittelema avomalli, saatiin vihdoinkin tarjolle, V8 koki tiukan piristysruiskeen (175hv), turbonelonen tuli takaisin ja ennen kaikkea, Borg & Warnerin, T-5 vaihdelaatikko, oli saatavilla kesken mallivuoden.

Vuoden 1984, suuri uutinen oli uuden Special Vehicle Operationsin (SVO) suunnittelema erikois-mustangi. Tämä yksikkö oli perustettu varta vasten luomaan Fordille “high-performance” luokan näkyvyyttä, sillä autoja myytiin suorituskyvyn avulla. Vetäjäksi kutsuttiin, Euroopasta Michael Kranefuss, ja hänen työsarkanaan oli iskeä kolmelle alueelle: vallata Amerikan kilpa-areenat Indianapoliksesta, NASCARiin ja off-roadiin. Luoda viritysosien tarjonta, valittujen Ford-jälleenmyyjien kautta, sekä Tarjota Mustang SVO suoraan tehtaalta. Levyt kaikissa pyörissä, 175-hevosvoimainen turboahdettu neloskone, Koni alusta, 16-tuuman 5-pulttiset vanteet ja Hurstin shifteri, muodostivat erään ajettavuudeltaan parhaimmista Mustangeista. Ensimmäistä kertaa, SVO mallissa, oli käytössä uusi, elektroninen, moottorinhallintajärjestelmä EEC-IV, jonka elinkaari jatkui, pitkälti, yli kymmenen vuotta, vuoteen 1995, jolloin viimeiset 5.0-mallit valmistettiin EEC-V:llä.

Juhlistaakseen Mustangin 20 vuoden taivalta, Ford esitteli “20th Anniversary” erikoismallin, jossa oli GT-350 tarrat valkoisessa autossa, punaisella sisustuksella. Vaikka se ei koskaan tule olemaan samaa luokkaa, kuin aidot Shelbyt, erikoismalli lienee SVO-mallien ja Cobra R -mallien kanssa tulevia keräilyharvinaisuuksia. Teknisesti kyseinen auto perustui Mustang GT:hen, moottoripuolella rikottiin V8:lla 200 hevosvoiman rajapyykki.

1984 myös Steve Saleen, esitteli ensimmäisen Saleen Mustanginsa (katso Corral 3/1996 myös netissä). Steve oli, kilpaurallaan, ajanut kisaa Shelbyillä ja innostunut auton ominaisuuksista sillä tavalla, että päätti luoda oman versionsa sen hetkisestä Mustang mallistosta. Saleen otti yhteyttä silloiseen SVO:n johtajaan, Lee Morseen, saadakseen hänen tukensa, uuden tehoversion luomiseksi. Morse päätteli, että aina on tilaa yhdelle yrittäjälle ja näytti projektille vihreää valoa. Sisarelta lainatulla Mustangilla, Steve Saleen, kehitti oman Racecraft alustan, sekä autoon sopivan kori- ja sisustussarjan, muiden muutosten ohessa. Kesäkuussa, 1984, tapahtui ensiesittely ja loppu onkin historiaa…

Uusi vuosi toi tulleensa jälleen uusia muutoksia Mustangiin. Keula suunniteltiin uusiksi, Turbo GT pudotettiin mallistosta pois ja turbomoottori oli tarjolla, ainoastaan, SVO versiossa. V8 oli selvä voittaja ja sellaisena se on säilynyt, tähän päivään asti. Autojen moottoritekniikka, on vuosi vuodelta parantunut ja uusia muutoksia on tehty jatkuvasti (esim. rullanokka-akseli otettiin käyttöön), joskus suurempia, joskus pienempiä. Uusi EEC-järjestelmä oli osoittautunut erittäin hyväksi, parannettaessa kulutuslukemia ja tehoja. Teräksestä valmistetut pakosarjat korvasivat raudasta valmistetut ja pakoputkisto muutettiin kokonaan kaksinkertaiseksi. Uudistuksessa oli näin ollen mukana, myös kaksi katalysaattoria.

Michelinin erikoiskokoiset TRX renkaat hylättiin, sillä ne perustuivat metrijärjestelmään, eivätkä olleet yhteensopivia, normaalisti myytävien, renkaiden tai vanteiden kanssa. Uusi vannekoko oli 15×7 tuumaa ja asennetut renkaat 225/60/15 Goodyear Eagle.

Suorituskyvyltään Mustang oli edelleen suoralla nopeampi kuin vastaava Camaro. Fox-mallin (ja samalla melkein koko Mustangin) matkan pää oli lähellä, kun Fordin insinöörit suunnittelivat korvaavansa sen, Mazdaan pohjautuvalla, etuvetoisella sportilla vuonna 1988 tai -89. Tämä projekti kulki, Fordin sisällä, nimellä SN8. 30 000 Mustang-harrastajan, autolehdistön, jälleenmyyjien ja jopa, talon oman väen, painostuksen alla, ”Maztang”, onneksi siirrettiin omaksi mallikseen ja tuli ulos vuoden 1988 puolessa välissä, Ford Probena.

Vuonna 1986 suuri uutinen oli EFI ruiskutusjärjestelmän käyttöönotto. Se oli osoittautunut huomattavasti tehokkaammaksi, kuin kaasutin (jotka olivat V8:ssa joko kaksi- tai nelikurkkuisia). Huipputehosta lähti pois viidestä – kymmeneen hevosvoimaa, mutta kulutus laski selvästi ja vääntöä saatiin lisää. SVO mallisarja, eli viimeistä vuottaan ja siirtyi sen jälkeen historiaan.

III-sarjan viimeiset seitsemän, 1987–1993, vuotta, olivat enää nimellisten muutosten aikaa. 1987 malli, oli ulos tullessaan, kokenut radikaaleja muutoksia. Moottorivaihtoehdot rajattiin, edellisen vuoden viidestä (1985 oli ollut vielä kahdeksan eri versiota!), kahteen. Vaihtoehtoina olivat: joko 90 hv:n 2.3-litrainen neloskone tai 225 hv:n HO-veekasi. Korimalleja oli kolme: fastback eli hatchback, joka oli kaikkein yleisin, porrasperäinen notchback (kuten poliisi-Mustangit) ja avo-. V8-sarja jaettiin kahtia: LX-mallistoon ja GT:hen. LX oli, muuten, sama auto kuin GT, mutta kaikki ylimääräinen koristus oli riisuttu pois ja mm. takaspoileri oli pienempi. Tällä auto saatiin edullisemmaksi ja siitä tuli satakunta kiloa kevyempi, kuin GT-sarjasta ja teki LX-mallista samalla suositun kisakäyttöön. Kaasutinta ei enää ollut käytössä missään mallissa.

Koripuolella oli tehty selkeitä muutoksia. Keula oli suunniteltu jälleen uusiksi, GT:ssä oli: Isot, pyöreät, sumuvalot keulalla. Siinä oli myös, korilevitysten, ansiosta: Ilmanottoaukot etu- ja takarenkaiden edessä, tarkoitus oli kai ohjata ilmavirtaa jarruille, mutta käytännössä ne olivat pelkkiä koristeita. Valot, olivat täysin uudet ja aiempaan verrattuna: varsin yhtenäiset ja massiiviset. Notchback mallia oli saatavilla, ainoastaan, kevyemmällä LX-varustetasolla. Taka- ja takasivuikkunoiden uudelleensuunnittelun ansiosta, vanhat “kidukset” poistuivat. Takana: GT-mallin helma, peitti tuplaputket lähes täydellisesti ja ne osoittivatkin maahan, V8 LX mallissa, ne sojottivat, aggressiivisesti, edelleen suoraan helman alta. Viirutetut takavalot ovat olleet makuasia, toiset tykkäävät, toiset inhoavat. Kaikkinensa III-sarjaa tehtiin yli 2,5 miljoonaa kappaletta.

Todellinen herkkupala, oli vuoden ’93 SVT Cobra R. Muutettuaan hevosvoimien laskentatapaa hieman aiemmin, Ford antoi tälle mallille, viralliseksi, teholukemaksi 235 hv. Todellinen vertailuluku, lienee ollut siinä 250–260 välillä. R oli tehty rataa varten ja oli ilmiselvästi, saanut inspiraatiota 60-luvun Shelbyiltä.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että mainitut 5.0L-moottorit, ovat todellisuudessa 4.94-litraisia (301.59 cid), sillä Ford nimesi sen 5.0:ksi, jottei sitä sekoitettaisi Clevelandin tehtaan valmistaan, 300 cid (4.9L) kuutoskoneeseen.

1994-1998, pyöristynyt ja nykyaikainen IV-sarja

Uusi täysin modernisoitu IV-sarjan Mustang esiteltiin joulukuussa 1993. Kori muuttui kertaheitolla pyöreämmäksi ja virtaviivaisemmaksi. Makuasioista on turha kiistellä, mutta tosiasia on se, että uudet Mustangit myyvät vuosi toisensa jälkeen paremmin, kuin uudet Camarot ja Firebirdit yhteensä! Vanha 5-litrainen oli tuotannossa vielä kaksi vuotta korin uusiutumisen jälkeen, jolloin se korvattiin täysin uudella modulaarisella 4.6-litraisella moottorilla.

Cobra-erikoismalli on ollut tuotannossa vuodesta ’93, ja vuoden ’99-mallin kerrottiinkin kehittävän jo n. 320 hv. Perusmallina on toiminut 3.8L V6, joka sekin meni uusiksi vuonna -99, koko moottoriperheen myötä.

Vuoden – 99 malleissa on toteutettu ulkonäön muutos, ns. face-lift, jota voisi verrata merkittävyydeltään ehkä ’66 ja ’67 mallien väliseen ulkonäön muutokseen. Tälläkin kertaa keulan, perän ja kyljen muotoilua on muutettu selvästi. IV-sarjan myötähän kylkeen tuli jälleen eräs alkuperäisten mallien tavaramerkkinä ollut upotus, joka nyt on kasvanut entistä reilummaksi ja muodoltaan jopa 60-lukua muistuttavaksi.

Suomeen IV-sarjalaisia on tullut satunnaisesti, sillä järjestäytynyt maahantuonti on käytännössä puuttunut kokonaan. Meiltäkin onneksi löytyy harrastajia niin moneen lähtöön, että kaikkia malleja, niin perus-mustangia, GT:tä, kuin avoakin, sekä sporttista Cobraa, on tänne laivattu lähinnä yksityishenkilöiden toimesta. Malli on erittäin suosittu ja niitä näkee lähes kaikissa tapahtumissa, joissa Mustang on edustettuna.

1999-2004

Vuonna 1999 oli Mustangin 35. juhlavuosi ja Mustang koki aggressiivisemman uudelleen muotoilun, SN95:n (1994 – 1998) pyöreät muodot muuttuivat hieman kulmikkaammiksi. Kylkien leikkaukset olivat isommat ja johtivat korkeampiin ilmanottoaukkoihin. Yhteinen ulkonäkö ensimmäisen sukupolven Mustangin kanssa lisääntyi, mutta samalla säilyi nykyaikainen look. Kattolinja oli korin ainoa kohta, joka ei muuttunut 1994 – 1998 mallista. Kaiken kaikkiaan uudistunut Mustang oli hieman pidempi ja leveämpi kuin ennen. Uudistuneessa korissa alettiin käyttää entistä enemmän komposiittiyhdisteistä valmistettuja osia. Esimerkiksi konepelti ja peräluukku on valmistettu tästä materiaalista. Tämä lisäsi korroosion kestävyyttä ja vähensi painoa.

5.0L V8-moottorin vuonna 1996 korvannut yläpuolisilla nokka-akseleilla varustettu 4.6L V8 SOHC modulaar kone sai paremmin virtaavan imusarjan, korkeampi nostoiset nokka-akselit, isommat pakoventtiilit sekä suorasytytyksen. Tällä reseptillä moottorin teho nousi 35 hevosvoimaa. Uudistunut moottori tuotti niitä nyt 260. V6 Moottori koki myös samoja parannuksia ja sen tehot nousivat 190 hevosvoimaan. Motor Trend – lehden mukaan perusmallin V8 GT kiihtyi 0-60 mph 5.4 sekunnissa ja varttimaili meni 14.0s/100.2 mph. Vuonna 1999 Mustangista sai myös Cobra mallin, josta löytyi 320 hevosvoimaa.

Juhlavuoden kunniaksi Ford tarjosi Mustangista vajaan 5000 kappaleen 35th rajoitetun juhlapainoksen. Tämän mallin konepellin iso scooppi ja näyttävä takaspoileri olivat maistiaisia mallivuoden 2001 tulevista muutoksista. Muita eroavaisuuksia tavalliseen GT malliin olivat valkopohjaiset mittarintaustat, nahkaverhoilu, takapaneeli ja alumiininen vaihdekepin nuppi.

Vuonna 2000 mallisto säilyi ennallaan lukuun ottamatta uutta Cobra R mallia, joka erottui selvästi muista. Cobra R:ssä oli todella korkea takaspoileri, tummat etuvalot ja matala etuspoileri. Mallia oli saatavissa vain punaisena. 5.4L V8 tuotti muhkeat 390 hevosvoimaa.
Muita erikoismalleja olivat Saleen virityspajan supercharged versiot, jotka maksoivat lähes 40t dollari eli lähes tuplasti perus GT:n verran.

Vuosi 2001 toi perusmalliin Cobra R:n tummat etuvalot ja scoopin konepellille. Moottori pysyi ennallaan. Erikoismallina valmistettiin Bullitt GT mallia kolmena eri värivaihtoehtona: vihreä, musta ja sininen. Malli oli uusi versio vuoden -68 Steve McQueenin ajamasta Bullit isolohkosta. Vuoden 2001 Bullitista löytyi 265 hevosvoimaa. Ulkoapäin auto varusteltiin alumiini vaihdekepin nupilla, alumiini poljinpinnoilla, yksinkertaisimmilla spoilereilla ja erilaisilla ilmanotoilla sekä scoopilla. Retro Bullittia valmistettiin 5582 kappaletta ja hinta oli 26t dollaria eli 10t dollaria kalliimpi kuin perus V6 versio.

Vuonna 2002 Mustang päivitti entisen Mach460 stereosysteeminsä Mach1000 järjestelmään. Uusi äänentoistojärjestelmä tarjosi 1100 watin tehon monine subbareineen. Samana vuonna virityspaja Roush Performance tarjosi remmiahdettua 360 hevosvoimaista 360R mallia. Mallia oli saatavissa punaisena valkoisilla helmaraidoituksilla. Erikoisuutena ilmestyi myös Sean Hyland Motorsportin 405 hevosvoimainen GT S2 ja 535 hevosvoimainen Cobra S4. Saleenina Mustangia sai vuonna 2002 54 kappaletta 425 hevosvoimaisella koneella.

Vuosi 2003 oli Fordin 100. juhlavuosi. Mustangia tehtiin juhlan kunniaksi Centennial Edition mallina, joka sisälsi nahkapenkit, 17” erikoisvanteet ym. 100th Anniversary varusteet. 2003 Ford julkaisi Retro mallin vanhasta Mach 1 versiosta. Mustang Mach 1 erottui muista 305 hevosvoimaisella DOHC koneella, isommalla scoopilla ja mustilla spoilereilla. Näkyvimpänä muutoksena uudet Magnum 500 vanteita muistuttavat uudet erikoisvanteet.

Cobra-malli täytti 10 vuotta vuonna 2003. Roush, Saleen ja Steeda mallit tarjosivat erikoisuuksiaan. Tehokkaimpana löytyi Steedan Q400 R race car. Motor Trend testasi mallin kiihtyvyyttä saaden parhaaksi ajaksi 425 hevosvoimaiselle autolla 4.9s 0-60 mph ja 12.7s varttimailille.

Vuonna 2004 vietettiin Mustangin 40. juhlapäivää 40th Anniversary mallilla, joita valmistettiin 5700 kappaletta. Samana vuonna Fordilta valmistui 300 miljoonas auto, joka sattui olemaan Mustang.

2005-2014

Mallivuoden 2005 viidennen sukupolven Mustang, platform-nimeltään D2C ja koodinimeltään S-197, esiteltiin Detroitin autonäyttelyssä vuonna 2004. Muotoilultaan viides sukupolvi kierrättää keulassa linjoja ja ideoita vuoden 1964 malleista ja perässä puolestaan 67-68 fastbackeista, siis retroilua parhaimmillaan. Mallista tuli välitön myyntimenestys laittaen puhtia Fordin kilpailijoiden retrohenkisten muskeliautojen suunnitteluun. Kaikki S-197:t valmistetaan Flat Rockissa, Michiganissa.

Perusmallin V6-moottori on tilavuudeltaan aiemman 3,8 litran sijaan rautalohkoinen 4,0 L SOHC suorituskyvyltään 210 hv @ 5250 rpm / 240 lb ft (325 Nm) @ 3500 rpm. GT:n moottori on puolestaan alumiinilohkoinen modular 4.6 L SOHC 3-venttiilinen muuttuvalla venttiilien ajoituksella (VCT – Variable Camshaft Timing) teholtaan 300 hv @ 5750 rpm / 320 lb ft (434 Nm) @ 4500 rpm. Perusmallin vaihteisto on Tremec T-5, optiona Fordin 5R55S-automaatti, joka on sama perusmallissa ja GT:ssä. GT:n manuaalivaihteisto on viisivaihteinen Tremec TR-3650. Vakio perävälitys on 3,31:1 ja GT:n varttimailiaika vakiorenkain on noin 13,5 s.
2005

Perusmalliin sai V6 Deluxe -paketin jossa oli nelipyörälevyjarrut, keskuslukon kaukosäädin, sähköpeilit, -ikkunat, ja -lukot, aluvanteet ja vakionopeudensäädin. V6 Premium -paketti sisälsi edellisen lisäksi paremman äänentoiston, spinner-vanteet ja penkkien nahkaverhoilun. GT:hen olivat tarjolla samat paketit, lisänä Deluxessa ABS ja sutimisenesto, etumaskin sumuvalot, kaksi pakoputken ulostuloa, paremmat penkit ja 17-tuumaiset maalatut Bullit-vanteet. GT:n Premium-paketissa oli puolestaan perusmallin lisäksi Shaker 500 -radio kuuden CD:n boksilla ja MP3-toistolla. Shaker 1000 oli optiona, tuoden lisäkauittimia ja takakonttiin subwooferin.

Ford ymmärsi alusta saakka aftermarket-teollisuuden merkityksen uuden Mustangin menestykselle ja kumppanit olivat tiiviisti mukana S-197:n kehittämisessä. Tämän tuloksena esimerkiksi Saleen ja Roush tarjosivat jo vuonna 2005 omia paranneltuja mallejaan. Saleen S-281 teholtaan 325 hv ja twin-screw ahdettu S-281SC teholtaan 400 hv. Roush puolestaan tarjosi Stage 1 ja 2 mallit, joissa parannukset keskittyivät tehon nostamisen sijaan ajettavuuden parantamiseen, joskin Roushilta sai optiona myös pakoputkiston.

2006

Perusmalliin tuli ”Pony Package” johon sisältyivät vuoden 1965 mallia mukaileva etumaski pienillä sumuvaloilla ja corral-ponilla, vuoden 2005 GT:n vakiovanteet, jäykempi jousitus, ABS-jarrut ja luistonesto. GT:hen tuli tarjolle 18 tuumaiset Fan-blade sekä Bullit-vanteet.

Paljon mielenkiintoa herätti 500 kappaleen erä Hertzille tehtyä GT-350H mallia, joka mukaili vuoden 1966 erikoismaalattua Hertzin vuokramustangia. Mallin perusväri on musta kultaisilla raidoilla. Mallissa oli hieman vakio GT:tä enemmän tehoa eli 325 hv / 330 lb ft (447 Nm), lähinnä avaramman ilmanoton, äänenvaimentimien ja päivitetyn moottorinohjauksen ansiosta. Mallissa oli myös 3,55:1 perävälitys ja jäykempi alusta.

Saleenin S-281SC:n teho kasvoi 435 ja S-281:n 330 hevosvoimaan, lisäksi esiteltiin S-281E jossa ilmoitettiin olevan 550 hv. Roush esitteli Stage 3:n, jossa ilmoitettiin olevan 415 hevosvoimaa. Vuonna 2006 aftermarket-tarjonta kasvoi todella voimakkaasti ja S197:aan saattoi ostaa parannus- tai muutososia jokaiselle auton osa-alueelle. Suurin uutinen vuonna 2006 oli Ford GT:n 5,4 litran ahdettua moottoria käyttävän Shelby GT500:n esittely.

2007

GT:hen tarjolle tuli California Special -paketti johon sisältyivät 18-tuumaiset kiillotetut Bullit-vanteet, nahkapenkit, raidat, konepellin scooppi ja kiillotetut pakoputkenpäät. Uusia optioita vuodelle olivat esimerkiksi lämmitetyt penkit, kompassipeili ja Sirius-satelliittiradio. Tarjolle tulivat Shelby GT (319 hv) ja GT500 (500 hv).

2008

Tarjolle optioiksi tulivat HID-ajovalot, 18-tuumaiset vanteet perusmalliin ja sisustaan parempi valaistus. Esiteltiin 40th Anniversary-versio alkuperäisestä “King of the Road” Mustangista nimellä Shelby GT500KR. King of the Roadissa oli 5,4 L V8 Ford Racing Power Upgrade Packilla teholtaan 540 hevosvoimaa. Lisäksi tehtiin 7700 kpl Bullit-Mustangeja. Tarjolla oli edelleen California Special ja erikoismalli Warriors in Pink.

2009

Uutuutena tarjolle tuli $1,995-hintainen lasikatto-optio. Uusittu vuoden 2010 malli esiteltiin keväällä 2009 muutoksien keskittyessä muotoiluun ja sisätiloihin. Perusmallin tekniikkaan ei tullut muutoksia, GT:n moottori vastasi nyt vuosien 2008-2009 Bullittia, ollen suorituskyvyltään 315 hv @ 6000 rpm / 325 lb ft (441 Nm) @ 4250 rpm. Jousitusta muokattiin, luistonesto tuli vakioksi kaikkiin malleihin ja optiovanteiden kokoja muutettiin.

2010

Mallivuodelle esiteltiin uudet moottorit. Perusmallin V6 3,7 L alumiinilohkoinen suorituskyvyltään 305 hv / 280 lb ft (380 Nm). GT:n moottoriksi tuli neliventtiilinen sekä imu- että pakoventtiilien säätyvällä ajoituksella (Twin Independent Variable Cam Timing – Ti-VCT) varustettu 5,0 L teholtaan 412 hv / 390 lb ft (530 Nm) 91 oktaanin bensiinillä. 87 oktaanin bensiinillä suorituskyky oli 402 hv/ 377 lb ft (511 Nm). Vaihteistoina tarjolla olivat kuusivaihteiset automaatti ja manuaali. Ohjaustehostin oli sähköinen. Optiona edellisen mallivuoden GT500:n Brembo-jarrut. Kahdet 19-tuumaiset vanteet tulivat optioiksi. GT500:n alumiinilohkoinen moottorin oli suorituskyvyltään 550 hv / 510 lb ft (690 Nm). Alustaltaan ja moottorinohjaukseltaan GT500 vastaa pitkälle edellisen mallivuoden GT500KR:ää.

Ford ilmoitti valmistavansa ratakäyttöön 50 kpl 5,0 L 412 hv:n BOSS 302R -mallia kunnianosoituksena Parnelli Jonesin vuonna 1970 saavuttamalle Trans-Am-mestaruudelle.

2015-nykyhetki

50-vuotisjuhlan kunniaksi Mustangista suunniteltiin uusi kuudes sukupolvi. Kuudennen sukupolven Mustang esiteltiin yleisölle ensi kertaa joulukuussa 2013.

Vuosimalli 2015 oli ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva vuosimalli, ja se juhlisti samalla myös auton 50-vuotista taivalta. Maailmanlaajuisille markkinoille suunnattu uusi Ford Mustang sai Euroopan-debyyttinsä Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 2014.

Euroopassa uuteen Ford Mustangiin on saatavana moottoreita aina 5.0-litraisesta V8-moottorista täysin uuteen taloudelliseen 2,3-litraiseen EcoBoost-moottoriin.

Nykyaikainen urheiluauto täyttää nykyisin myös eurooppalaiset turva- ja päästövaatimukset. Uusimmat Mustangit on suunniteltu alusta alkaen maailmanautoiksi, ja se on myynnissä myös vanhalla mantereella virallisilla Ford-jälleenmyyjillä. Mallisarjan menestys on ollut Euroopassakin suurta, ja se on noussut mm. Saksassa ajoittain myydyimmäksi sportticoupé-autoksi.